Uusi blogi osoite!

Uusi blogi osoite!
Blogi on muuttanut!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Blogini muuttaa!

Tässä on ollut nyt kaiken näköistä hässäkkää. Sitä on alkanut miettimään omaa tekemistä ihan uudella tavalla. Nyt tosiaan yksi osa kaikesta hässäkästä on tämän blogin muutto tuonne www.triathlonsuomi.com sivustolle. Yllätyin todella paljon kun heidän ylläpitäjä otti minuun yhteyttä ja tarjosi tätä mahdollisuutta kirjoittaa tuolle sivustolle.
 
Aikamme mietimme yksityiskohtia, mutta olihan se päivän selvä asia, että olen todella innoissani tuosta mahdollisuudesta. Nyt siellä pari blogi kirjoitusta jo onkin ja siellä tulee siis nuo minun blogi postaukseni jatkossa olemaan. Muusta hässäkästä ensi viikolla enemmän uudessa blogissani.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa!

Tässä on kauheasti keväällä puuhaa, itsellä ollut fokus treeneissä ehkä hieman kateissa. Tällä tarkoitan sitä, että en ole suunnitellut treenejä juuri ollenkaan. Illalla en vielä tiedä mitä teen seuraavana aamuna ja siksi pakkaankin salikamat, sekä uimakamat kasaan. Välillä sitten käy niin, että ensin menen salille polkemaan kuntopyörää ja sen jälkeen vielä hallille uimaan. Molempi parempi. Fiilis kuitenkin on ollut se, että kunto on noussut kohisten. Jälleen on noiden housujen kanssa ongelmaa kun ovat niin pirun väljät. Ennen kesää ja kisakautta on tässä edessä pari oikein maukasta juttua tiedossa. Niistä seuraavassa hieman lisää.
 

Head Swimming Ambassador

 
Vihdoinkin alkaa olemaan valoa ulkona!
Meillä on oma Kick-off tapaaminen nyt tulevana viikonloppuna, tapaan muut Ambassadorit ja ilmeisesti sovitellaan märkäpukuja. Varma kevään merkki itsellä alkaa näinä päivinä olemaan se, että vetäsee märkäpuvun päälle, vaikkakin sovitusmielessä. On todella kiinnostavaa päästä näkemään tuota muuta porukkaa, kuulemaan heidän tarinoita ja mietteitä, sekä tavotteita. Samoin on todella hienoa nähdä livenä vihdoinkin Jere ja Erika jotka ovat meidän Ambassador ohjelman koordinaattoreita.
Mitä nyt on vähän kurkkinut Head Swimming Finland facebook sivuilta tuota muuta porukkaa, niin täytyy kyllä sanoa, että kovassa porukassa ollaan. On kyllä todella upea fiilis kuulua tähän joukkoon. Oon lueskellut noita blogeja ja on kyllä aivan huikeaa porukkaa!
 
Tässä vielä muiden Ambassadoreiden blogeja, mikä parasta näitä on vielä lisää tulossa!
 
 
 

Triathlon leiri 4. - 6.4.2013

 
Lähden jälleen Jarmo Hastin ja Simo Hillon pitämälle leirille, tällä kertaa kangasalle. Viime leiristä jäi yllättävän paljon käteen, tuo oli viime marraskuussa. Lähinnä se mitä jäi eniten käteen oli tunne siitä, että "Jes! Tää on NIIN mun laji!" Todella kannustavaa porukkaa kaikki leiriläiset. (on muuten hassua puhua aikuisista ihmisistä ja sanoa heitä leiriläisiksi) Siellä oli todella hyvä fiilis, ja itse kun olen tälläinen keltanokka lajin parissa vielä, niin imin sitä tietoa kuin kameli imee keitaasta vettä viikon taivalluksen jälkeen. Kaikkia mahdollisia pieniä vinkkejä ihan kaikesta. Marraskuussa oli focus uinnissa, tällä kertaa kun katsoo tuota aikataulua on tiedossa hieman enemmän pyöräilyä ja juoksua, jotka ovat itselläni, ainakin omasta mielestäni ne heikoimmat osa-alueet. Toki olen kaikessa mennyt eteenpäin huimasti jos verrataan viime vuoteen.
 
Tuolla leirillä on edelleen tilaa, eli jos tuo viikonloppu on vaan vapaana ja treenaaminen hyvässä seurassa ja hyvien vetäjien kanssa yhtään kiinnostaa niin mukaan vaan. Tästä linkistä vielä lisää tietoa leiristä!
 
Sellaisia kuulumisia on Jarmosta kertoa, että herra on todella kovassa kunnossa ja tiimillä on kovat odotukset 23.3. Melbournen kisan osalta. Viime viikolla kuulemma happotestissä, pyörä - juoksu, tuli positiivinen ongelma kun matosta loppui tehot kesken! Jarmo juoksi 20 km/h vauhtia testin lopussa ja piti sitten alkaa nostamaan kulmaa. Kovassa tikissä on Jarmo siis. Kolmen tonnin uintitestissä altaassa painellaan vauhdilla 1.10, osia / 100m. Ihan mieletön uintivauhti. Itse olisin onneni kukkuloilla jos saisin sen yhden satasen tuohon vauhtiin menemään. Kuulumisia kannattaa seurata Jamon omalta blogi sivulta myös! http://jarmohast.blogspot.fi/

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sairastelua ja pakkolepoa

Nyt on ollut hieman vaikeampia aikoja. Viime viikon vielä pääsin treenaamaan ihan normaalisti ja teinkin muutamia todella hyviä harjoituksia. Mieleenpainuvimpina oli taas tiistain treenit. 

Aamun uinnit viime viikon tiistaina.

Alkuverra 150m

10X100m vedot, joka toinen lättäreillä
1:35 (Lättäreillä)
1:35
1:32 (Lättäreillä)
1:35
1:31 (Lättäreillä)
1:33
1:30 (Lättäreillä)
1:34
1:31 (Lättäreillä)
1:34

Loppuverra 150m

Tällä tavalla huomas hyvin sen, että ilman lättäreitä veto on vielä hieman liian hätäinen, pitäisi malttaa vetää loppuun asti. Pari kertaa huomasin ihan kuinka kyynärpää alkaa loppuvedossa menemään edellä ja jää veto ikäänkuin kesken. Lättäreiden kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Ei ihan kisanopeuksissa oltu, mutta eipä ollut tarkoituskaan Tärkeintä oli tänään jaksaa kaikki kymmenen vetoa hyvällä vauhdilla.

Tämän jälkeen siis töihin ja työpäivän jälkeen olikin sitten kahvakuula treenit tiedossa. Tällä kertaa oli vähän erillaista treeniä tarjolla. Ihan jo alkulämmittelyistä lähtien. Todella hyvä mieli jäi tuosta treenistä. Itse treeni olikin sitten korttipakan läpikäyntiä. 13 korttia jäi ajan puutteen takia vetämättä pakasta, ja taisin olla ainoa treeneissä joka jaksoi loppuun asti. Liikkeitä oli siis neljä maiden mukaan: Kahden käden heilautus, Työntö, Rinnalle veto, Tempaus. 
Heilautus oli sitä lepoa ja muut liikkeet tehtiin molemmilla käsillä. Eli maa määritti liikeen ja arvo toistojen määrän. Bonuksena oli kolme jokeria, ja kun jokeri tuli tehtiin aina viisi yleisliikettä. Hyvä treeni ja taukoja tosiaan ei siis ollut tässä ollenkaan kun treenin vetäjällä oli ranne vielä tulehtuneena niin hän ei voinut tähän osallistua. 


Sairastelut


Muutamat uinnit vielä tuolla viikolla ehdin käydä kunnes sitten  perjantaina koppasin meidän perhettä vaivanneen vatsataudin. Perjantaina tosin kerkesin aamulla käydä uimassa ensin, ja työpaikalle asti pääsin kunnes alkoi vatsassa pörräämään siihen malliin, että oli parmpi lähteä samantein kotiin sairastamaan. Itsellä oli muutenkin tulossa pari lepopäivää tähän väliin. Mutta nyt siis tuli muutama lisää. Ajattelin ihan rauhallisesti ottaa tässä nyt pari päivää vielä ennen ensi lauantain uintikisoja nummelassa. 

Jos on jokin asia mitä inhoan on se vatsatauti. Itsellä nämä menee vieläpä siten, että sairastan aina todella rajusti, vaikkakin lyhyesti. Niin kyllä koko naapurusto taas kuuli kuinka allekirjottaneella on vatsa sekaisin. Viikonlopun pelottavin asia oli kuitenkin se, että pyörryin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin ihan normaaliasioissa vessassa kun taju lähti. Löin sitten pääni siinä tipahtaessa pöntöön ja se aukesi vähän. Vasta sängyssä sen huomasin vuotavan ja herätin vaimoni sitä katsomaan. Istuin pöntölle Teijan päätäni tutkiessa ja sillä hetkellä tajuntani lähti uudestaan. Teija myöhemmin totesi, että oli tosi hyvä juttu, että olin istumassa. Muutoin olisi ollut mahdotonta pitää mua pystyssä. Se on jännä juttu, mies joka painaa 87 kiloa, painaa tosissaa elottomana sen 87 kiloa.  Seuraavana aamuna lääkäriin. Pään haava oli onneksi pieni eikä aivotärähdyksen oireita ole ollut, syke oli tasainen ja verenpaineetkin normaalit. Nyt on kunto alkanut taas palautumaan ja katse tulevissa haasteissa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tammikuu paketissa

No niin se on tammikuu paketissa, ja ollaan taas fiksumpia ja mennään kohti kesää vääjäämättä. Nyt olen lisännyt viime viikkoina juoksun määrää treeneissä ja ekaa kertaa olen nyt summannut liki pitäen kaikki treenit samaan kalenteriin ja summat on huikeita. Olen mitannut treenien ajat ja matkat kahdella laitteella, eli Polarin RC3 GPS:llä ja Garminin Swim:llä. Tässä sitten seuraavaksi tuota yhteenvetoa:

Mitattuja harjoituksia yhteensä:    37 kpl
Aikaa käytetty harjoituksissa:       47h 20min
Kaloreita kulunut kuukaudessa:    13 339 kcal
Uinti metrejä kuukauden aikana:  22 025m
Matkaa kertynyt yhteensä:            55,9km

Nämä määrät yllätti mut täysin, on tullut oikeasti tehtyäkin jotain. Noissa mitatuissa harjoituksissa on myös siis kävelylenkkejä lasten kanssa, parit leikkikentällä leikkimiset lasten kanssa myös. Se on kuulkaa ihan treeniä kun kahden kouluikäisen kanssa juoksee pitkin leikkikenttää hipan merkeissä. Oivaa treeniä, siinä on sitä riemuakin mukana kun pääsee lasten kanssa telmimään. Usein oma treenaaminen yksinään on turhan ryppyotsaista puurtamista. 

Noista totaali määristä puuttuu myös uintikisojen 100m vaparin veto. Sekä ainakin yksi kahvakuulatreeni puuttuu siitä. Mutta ne on pieniä detaileja, ei niitä nyt aleta suremaan vaan keskitytään tulevaan.

Sisäpyöräilystä tällä hetkellä mulla ei ole muuta dataa olemassa kuin sykekäppyrät, eli niiden matkat on vielä ihan arvoitus. Mutta olen itse näistäkin sitä mieltä, että kyllä se sitten aikanaan palkitsee kun kesällä alkaa taas fillaroimaan. Itsellä tunne siitä, että on menty eteenpäin tulee ihan tällaisen summaamisen kautta. Yllätyksenä on ollut myös se kuinka oma kroppa on kestänyt tässä touhussa mukana, ja kuinka kroppa on ottanut treenaamisen vastaan. Sitä tänä päivänä saa lukea paljon kuinka halutaan tiputtaa painoa ja mitataan sitä painon laskua jatkuvasti. Itse olen vihdoin oppinut enemmän sitä oman kropan kuuntelua. Itse olen lopettanut vaa'an tuijottamisen, olen jopa lopettanut rasvaprosentin tuijottelun. Nyt vain katson peilistä korkeintaan miltä äijä näyttää sekä miltä itsestä tuntuu ja sillä tiedolla mennään eteenpäin.

Head Swimming Ambassador

 

Tuossa alkuvuodesta Head Swimmin Finland haki lähettiläitä käyttämään tuotteitaan ja tuomaan niille näkyvyyttä suomessa. Hain tuota lähettilään pestiä ja sehän sitten osu ja upposi. Kuten lukijat ovat varmasti huomanneet, tänne blogi sivuillekin on ilmestynyt linkki Head Swimming tuotteiden ainoalle maahan tuojalle suomessa. Tällä hetkellä siis yksi maahantuoja suomessa. Meillä on muiden lähettiläiden kanssa maaliskuussa kick-off startti jonka jälkeen osaan kertoa asiasta enemmän ja varmasti asia tuleekin täällä näkymäänkin enemmän sitten kun on jotain enemmän käsissäkin. Meitä lähettiläitä valittiin 13 yhteensä ja olen tästä valinnasta todella otettu. Valehtelisin jos väittäisin, että tuo ei merkkaa mitään, sillä aivan selkeästi tämä valintakin on lisännyt omaa motivaatiota harjoitteluun. Tämä tarkoittaa itselleni sitä, että jokin taho uskoo minun tekemiseen ja siihen, että saan jotain aikaiseksi asioiden suhteen. Uskovat jopa niin paljon, että pitävät sitä hyvänä tilaisuutena tulla näkyviin minun tekemisissä ja luottavat sen edistävän heidän brändiä ja tuotteiden näkyvyyttä. Näin minä siis itse näen asian, ja tästä onkin sitten hyvä jatkaa treeniä eteenpäin!

Viimeisimmän viikon treenit


Eli nyt on treeni keskittynyt paljon uintiin, ja olenkin pari kertaa käynyt Espoonlahden uimahallissa uimassa. Se on ihan mieletön fiilis uida 50m rataa. Tuo todella mukavaa vaihtelua tuohon normi 25m rataan kun saa keskittyä enemmän uimiseen. Tästä lähtein aion siellä käydä enemmän uimassa, varsinkin silloin kun keskityn pitkän matkan vetämiseen, enkä vetoihin tai tekniikoihin. Yllätin itseni tällä viikolla vetämällä uintitreeneissä puhtaan tekniikkatreenin, paljon erillaisia drillejä. Tämä oli yllättävää juurikin sen takia, etten pahemmin välitä noista tekniikka treeneistä, mielummin vedän pitkiä vetoja, tai intervalli vetoja. Esimerkiksi selkäuinti vedot tahdistaen on sellainen treeni mistä en todellakaan pidä. Uinti tahdistaen tarkoittaa sitä, että vasemman käden veto alkaa vasta sitten kun oikea käsi on palannut sen viereen, ja sitten oikean käden veto alkaa vasta sitten kun vasen käsi on palannut sen viereen. Tämä on harvinaisen hankala itselleni jostain syystä, enkä oikein tiedä miksi, mutta tulipahan tehtyä. Tuli myös harjoiteltu rintauinnin potkuja joka sekin on ihan pakkopullaa mulle.

Nummelassa on tehty yksi uusi tie, ja sen myötä olen löytänyt itselleni oikein mukavan n. 10km lenkin.  Tuo lenkki toimikoon meikäläisen sunnuntailenkkinä tästä lähtien. Ainoa mikä nyt viime sunnuntaina oli hieman haastavaa oli lopussa oleva n. 700m oleva osuus joka on siis ihan kinttupolkua, ja nyt kun siinä oli paljon lunta, niin maaston muotoja ei pystynyt ollenkaan ennakoimaan. Joka askel laskeutu siten miten tahtoi, ja toivottiin vaan, ettei nilkka muljahda.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Treeni arkea

Nyt on alkanut löytymään sellainen hyvä balanssi treenien suhteen. Maanantait ovat enemmän lepopäivia ja tiistait ovat sitten niitä päiviä jolloin on paljon treeniä. Olen todella tyytyväinen tähän tasapainoon mikä vallitsee tällä hetkellä. Sunnuntaisin onnistuu pidemmänkin treenin tekeminen. Hyvänä esimerkkinä eilinen sunnuntai. Ensin juoksin 10,5 km (aika: 1:14:23), tämän jälkeen poljin trainerilla 30 min ja sen jälkeen lähdin vielä uimaan hallille, tuli uitua 1000m aikaan 18:47. Tarkoitukseni oli kyllä polkea tunti trainerilla, mutta se vesittyi sitten siinä kun pienin mies heräsi. Jäi se touhu siihen ja alettiin esikoisen kanssa pakkailemaan uintivermeitä kasaan ja lähdettiin uimaan.

Tuossa mun juoksulenkissä ei vauhtia ollut hirveästi, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan kun en tosiaan tänä vuonna ole vielä oikeastaan edes juossut, mutta se mikä oli todella upeaa, oli sykkeen pysyminen alhaisena. Syke ei missään vaiheessa noussut yli 170 lyönnin, Maksimi oli: 167.  Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten juosta kovia vetoja. Ajatuksena juosta kilometri kovaa, sitten pari minuuttia kävellen, ja taas kilometrin veto. Pyrin näitä vetoja tekemään 10 kappaletta, tosin saatan jättää sen jälkeen trainerin välistä ja mennä suoraan uimaan. 

Pohdintoja


Jotenkin meille ihimisille on ominaista miettiä asioita näin tammikuussa, uusi vuosi alkaa ja osa miettii menneitä, osa miettii tulevia tavotteita jne. Itsekin olen tässä pohtinut muutamaa asiaa. Yksi on se, että miten ihmeessä päädyin harrastamaan Triathlonia? Loppujen lopuksi, mulla ei ole ketään jota syyttää tästä laji valinnasta, ei niin ketään. Salibändyn aloitin aikanaan kun kaikki kaveritkin sitä tuntui pelaavaan, ja pärjäsin siellä tolppien välissä oikein mukavasti. Silloin alkuaikoina mitään pelikamoja okein ollut, mutta pallo tuntu jäävän näppäeihin kivasti, ja osasin sijottua heti oikein pallon ja maalin väliin. Mutta siinä voidaan ehkä jopa osoittaa sormella sosiaalista painetta miksi sitä pelasin. Toki hauskaa oli ja mahtavia kokemuksia siitä sain. 

Musiikki jutuissa taas oli omat syynsä ja tarinansa, mitään niistäkään vaihtaisi pois, sain olla luova ja toteuttaa omia näkemyksiä musiikista hienojen ihmisten kanssa, mutta tuo musiikki ei tälle blogille kuulu, niin eipä siitä sen enempää.

Mutta tämä Triathlon? Mistä tähän se kipinä ja ajatus oikein tuli. Tiedän sen lähteneen siitä, että osallistuin Helsinki City Triathloniin 2011, se oli se ensimmäinen kisani. Varmaan kipinä tuli siitä innostuksesta mikä siellä oli käsin kosketeltavaa ja siitä kannustuksesta mitä ihmiset toisilleen, tuntemattomillekin antoi ehdoitta. Voisin väittää rakastuneeni "Triathlon henkeen". Ilmapiiri missä kannustetaan muita urheilijoita ehdoitta, olivat he sitten polullaan missä kohdassa tahansa. Sama jatkui 2012 vantaa triathlonissa, sielläkin olin vielä kuntosarjassa jossa uitiin 500m ja muuten mentiin sprinttimatka. Siellä muistan yllättäneeni itseni ajallisesti totaalisesti, taisi olla tavoitteeni n. 2h ja aikani taisi olla jotain 1:35 tai sinne päin kuitenkin. Entä sitten nyt tänään? Missä minä olen sillä urheilijan polulla, mihin se vie, miten minä vien "Triathlon henkeä" eteenpäin? 

Tälläisia asioita pyörii mielessäni enkä näihin mitenkään liian aktiivisesti oikeastaan hae vastaustakaan. Mutta pohdin kyllä silloin tällöin asiaa. Yksi iso asia on se, että pyrin jakamaan sitä kannustusta eteenpäin, luulen sitä tehneenikin. Jotenkin olen ajoittain kokenut sen vielä vaikeaksi, olen jotenkin niin keskittynyt siihen omaan suoritukseeni noissa kisoissa, että on vaikea välillä nähdä muita. Mutta siinä pyrin kehittymään edelleen.

Miksi Triathlon? 


Miksi siis minulle ei riittäisi vaikkapa pyöräily? Tai juoksuharjoittelu? Syy tähän löytynee omasta luonteestani ja persoonallisuudesta. Jotenkin tuntuu siltä, että noh, jokainen pystyy juoksemaan maratonin, ja maantiepyöräily vaatisi todella pitkiä pyörälenkkejä ihan treenatessakin, puhutaan yli viiden tunnin treeneistä. Triathlonissa itseäni miellyttää monipuolisuus. Välillä on tosiaan niitä jaksoja jolloin en halua ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta, mutta pyörällä on siistiä painaa menemään. Mulla tuntuu aina jokin laji olevan sellainen, että sitä en ainakaan halua tehdä yhtään. Onneksi löytyy sitten aina kaksi vaihtoehtoa mitä treenata. Koen samalla, että Triathlon harrastus on jotenkin persoonallisempi kuin Juoksu, tai pyöräily. Uinti olisi kyllä vieläkin persoonallisempi, mutta itsellä on vaikea nähdä itseäni uimarina. Mikä johtunee siitä, että kaikkia lajeja siinä en todellakaan osaa. Vapaauinti on mulla kyllä vahvaa tekemistä, mutta sekin on vain pieni osa uimarin laji paletissa.

Varmaan Triathlon tukee omia kykyjäkin parhaiten, minulla on taipumus oppia uusia asioita nopeasti, ja opin ne hyvin. Mutta se, että olisin ihan huippu jossain yhdessä asiassa on sellainen mitä en varmaan ikinä pysty saavuttamaan. Joten siksi triathlon sopii minulle erinomaisesti, en ole millään osa-alueella huippu, tai lähelläkään huippua, mutta perus osaaminen on tasaisella tasolla joka osa-alueella, mikä taas on hyvä asia Triathlonissa. Toki olen kaukana vielä siitä missä kestävyysurheilu taustan omaavat kuntoilijat ovat, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt omasta kehityksestä nyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Mikä parasta, nälkää vielä piisaa!

Tsemppiä treeneihin itse kullekin, ja kesällä nähdään kisoissa!


maanantai 20. tammikuuta 2014

Uintikisat! Viriilit!

No niin, se päivä koitti kun osallistuin sitten uintikisoihin. Paikkana oli espoonlahden uimahalli, joka on siis itselle todella tuttu halli, siellä aikoinaan penskana ollut uimakoulutkin. Olin jännittänyt tätä jo useamman päivän ja nyt se päivä oli sitten vihdoin täällä. Alku viikosta kävin tiistaina uimassa 1200m ja samaisena tiistaina itsellä on aina nuo kahvakuula treenit. Tällä kertaa kahvakuulan kanssa oli maksimimäärä tempauksia 16kg kuulalla. Eli kättä sai vaihtaa niin monesti kuin halusi, mutta kuulaa ei saanut päästää lattialle, siihen loppui suoritus. Sain tehtyä toistoja jopa 203 kappaletta. Mikä oli huikea määrä, mutta ilmaiseksi ei tämä tulos tullut. Vasemmasta kädestä rullasi nahkaa irti oikein iloisesti, kertoo siitä, että tekniikassa on parantamisen varaa vielä huomattavasti vasemmalla kädellä. Tarkoitus oli vielä käydä salilla ennen tuota lauantain uintia, mutta jätin sitten väliin ja parantelin kättä. Sen verran tein, että perjantaina kävin ihan PK-treenin tekemässä salilla.

Kisapäivä


Heräsin aikaisin lasten kanssa tuohon päivään, kamatkin sain laiteltua kasaan ihan omaan rauhalliseen tahtiin. Päivään toi oman haasteensa se, että piti viedä tytär viettämään koulupäivää lauantaina. Heillä oli seurakuntakeskuksessa jokin tapahtuma.
Vein sinne sitten tyttäreni ja kävin nopeasti vielä kaupassa ostamassa sellaiset kylpylä "släbärit" altaalle missä sitten kävellä. Huomasin myös, että uimalakkeja oli vielä yksi puoleen hintaan, niin pitihän sekin kopata mukaan. Se päässä sitten loppujen lopuksi kisasinkin.

Lähdimme sitten yhteiskuljetuksella klo 14.15 Nummelan uimahallilta kohti Espoonlahden uimahallia. Siinä matkalla mulle vielä kerrattiin kisojen käytäntöjä ja sääntöjä. Neuvottiin myös kiinnittämään huomiota mitä pitää mistäkin äänestä tehdä. Pillin vihellys, mennään altaan reunalle, mutta ei vielä korokkeelle, kolme vihellystä, mennään korokkeelle ja tässä vaiheessa kannattaa ottaa startti asento, mutta ei vielä jännittää. Paikoillanne! Komennosta sitten kannattaa se asento jännittää ja olla valmiina mekaaniseen piipaukseen, se oli sen lähdön merkkiääni.

Klo 15:00 Verryttely


Tässä vaiheessa edelleen olin ennakkotietojen vallassa, että oma startti olisi klo 17:53 ja uin muutaman satasen siinä verraa, ja kävin tutustumassa lähtötelineeseen ja siitä tein yhden startti harjoituksen. Tämän jälkeen kävin nopeasti (onneksi nopeasti) vieressä olleessa lippulaivassa ja anttilassa ostamassa toppatakkia ja -housuja. Kun pääsin takaisin kisat olivat juuri alkaneet. Tässä vaiheessa söin myös eväsleipäni. En heti oikein tajunnut, että nyt mennään todella paljon edelle aikataulua kunnes oli jo 4. lajin vuoro ja itse uisin siis 9. lajissa. Tässä vaiheessa ilmoittelin kotijoukoille jotka olivat tulossa katsomaan, että ollaan jo aikataulua paljon edellä.

Klo 16:45


Siinä sitten ehtinyt oikein tajutakaan, että minun piti olla jo altaan reunalla kun oli kaksi starttia enää ennen minua. Jotenkin kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että en oikein pysynyt tapahtumien tasalla. Toki seuran johtohahmosta Meristä, oli iso apu, komensi mut liikkeelle. Tässä vaiheessa onneksi toimitsijat ilmoittivat 10 minuutin tauosta, joten kerkesin vielä hetkeksi keskittymään alkavaan starttiin. Muistin kiristää uimalaseja hieman, ettei sitten vahingossakaan ole valahtanut suuhun kun hyppää veteen, saman tein pöksyille, etteivät valahda nilkkoihin, hei kaikkee voi käydä! Kastelin vähän niskaa vedellä ja pyörittelin käsiä. Lähinnä tein samaa mitä salibändy aikoina ennen peliä, katselin edes takaisin kävellen uimarataa ajatellen olevani häkissä oleva susi, ikään kuin odottaen pääsyä saaliin kimppuun. Tälläinen on siis se minun mielikuva jonka kautta saan itselleni oikean mielentilan, ja jäänyt siis itselleni salibändy ajoista.

Klo 16:55 STARTTI!


Startti myöhästyi hiukan teknisten ongelmien takia, ja kotijoukot myöhästyivät, siksi siis ei ole yhtään kuvaa itsestä, saatikka videota mistä oma suoritus näkyisi. Noh, olin tyhjentänyt mieleni kaikista muista ja olin mielessäni siis susi joka odottaa häkin aukeamista, starttia. Vihdoin tulee vihellys, en muuten muista enää järjestystä miten päin nuo meni, eli tuliko ensin yksi vihellys ja sitten ne kolme vihellystä. Mutta eipä hätää, ensin noustiin altaan reunalla, olin muistanut katsoa korokkeen, että oli mulle sopivassa kohdassa. Itse starttaan siten, että on askel väli jaloilla, vasen jalka edempänä ja oikea takana. Jotenkin heti ensimmäisestä lähtöharjoituksesta tämä asento on ollut luonnollisin.

PAIKOILLANNE!


Jännitin kropan tiukaksi, sekin mulle kerrottiin, että tässä kohtaa ei saanut enää liikkua yhtään. Sitten tuli tuo mekaaninen merkkiääni joka kertoi, että saa lähteä matkaan. Häkki aukesi ja SUSI ON IRTI! Irtosin hyvin korokkeesta ja veteen sujahdin okein mallikkaasti, ei ainakaan tuntunut missään, että olisi tullut mahalleen. Hetken mietin, että olikohan se nyt se lähtö, vai varastinko, mutta vierellä näkyi käsi joka kauhoi niin painoin itsekin menemään.

Otin koko kisan ajan happea oikealta puolelta ja seurasin siis 1. radalla ollutta kaveria siinä sivussa. Kun hän alkoi jäämään ensimmäisellä altaan mitalla, aloin huolestumaan "Menenkö liian kovaa?" Kyllä, siinä ehtii huolestumaan tällaisestakin asiasta, varsinkin kun siitä on varoiteltu, että älä starttaa liian lujaa. Viimeistään käännöksessä huolestuin tästä asiasta, kun selvisi, että radalla 3. oleva uimari tuli vasta vastaan meikäläistä käännöksen jälkeen. Käännös muuten epäonnistui hieman, lähdin vähän liian kaukaa sitä tekemään niin en saanut kunnollista apua ponnistuksesta takaisin päin. Tässä vaiheessa ajattelin, että turha sitä on enää himmailla, kaikki mitä on se jätetään altaaseen! Sen jälkeen aloin kauhomaan sen minkä kropasta vaan pääsin eteenpäin, ihan kaikki mitä oli energiaa äijässä jätettiin altaaseen. Kun sitten olin maalissa, niin en siitä 2. radalta millään nähnyt tulostaulua, lähdin vaan nopeasti alta pois kun toinen erä oli tulossa jo.

Hengästynyt ja epätietoinen


Olin vetänyt itseni ihan piippuun ja tämä äijä oli ihan seis. Menin sitten lasten altaaseen rauhoittelemaan hengitystä selällään uiden käsillä tasatahtia vetäen. Siinä näin sitten saman seuran Nikoa jolta kysyin sitten, että näkikö mikä aika mulle tuli vastasi mulle, että "Se oli jotain 1:18 ja roiskeet" Vastasin tähän: "Haista ite, mitä se oikeasti oli" Olin siinä kuvitelmassa, että pääsen ihan parhaalla suorituksellani lähelle 1:20.00 aikaa, mutta en kuvitellut pääseväni sen alitse. En siis voinut uskoa Nikoa. Niko vielä kehaisi, että taisin onnistua jopa kiihdyttämään vauhtia loppua kohden lopetti kommentoiden, että "Kyllä susta vielä uimari saadaan" Mutta edelleen olin epäuskoinen tuohon aikaan. Menin sitten vielä katsomoon ja siellä kysyin toiselta seurakaverilta Jarilta, että näkiö mun aikaa ja hänkin oli sitä mieltä, että se oli 1:18.00 alkuinen. Kotijoukotkin saapuivat tässä vaiheessa perille, ja missasivat siis tuon mun uinnin kokonaan. Pakko ottaa uusiksi jotta näkevät isin uivan vauhdilla.

Tuloslista


Tästä lähdin sitten käymään nopeasti suihkussa ja saunassa. Edelleen fiilis oli epäileväinen, tulosluetteloa en vieläkään ollut nähnyt. Kun sitten viimein sain tuon tulosluettelon eteeni, niin sitten se hymy repesi oikein kasvoille!
Olin 11. viidestätoista uimarista. Aikakin oli tosiaan tuo 1:18.76 Mahtava fiilis. Niin ja edelleen on tunne kuin olisin pää pilvissä ja kävelisin pumpulin päällä. Aivan mahtavaa.
 
 
 
 
 

Sunnuntaina

 
Palauttelin sitten itseäni jo vähän trainerin päällä, vajaan tunnin siinä pyörittelin ja tunnin huilin jälkeen lähdin vielä pojan kanssa uimaan. Siellä näin sitten seuramme jäsenen, Anskun joka on se henkilö joka on opettanut minut aikuisiällä uimaan oikein häneltä pienet kannustavat sanat siitä, että sain vauhtia uintiin hyvin, ja lopuksi totesi, että sen on sitten takaisin altaaseen ja treenaamaan. Sillä tiellä taas ollaan, takaisin treenaamaan.


 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Johan tuli treeniä

Viime viikolla treeniä tuli tehtyä todella paljon, tai ainakin omiin tottumuksiin nähden sitä tuli paljon. Normaalisti viikon treenimäärä pyörii siinä n. 5 tunnin tienoilla, viime viikolla tuli sitten tehtyä 7,5 tuntia treeniä, tässä hieman yhteenvetoa:

Ma: Sauvakävely 50 min + Juoksu 5 km + loppuverra sauvakävelyä
Ti: Aamu-uinti 1200m + 40 min kahvakuula treenit
Ke: Trainerilla pyöräilyä 30min
To: Aamu-uinti 1700m
Pe: Aamulla salilla Kuntopyör+Juoksumatto+Crosstrainer+Soutulaite 1:00 h
La: Uintitreenit, 2300m + Palauttava kävely 3km 35min
Su: Trainerilla pyöräilyä 46min + uinti 700m

Toi sisällä trainerilla pyöräily tulee nyt lisääntymään kokoajan, pyörä on uusi ja nyt alkaa olemaan kaikki säädettyänä suht' kohdilleen. Hommasin siis Cannondalen Slice:n 105 Osilla. Olen ollut tähän asti todella tyytyväinen tuohon ostokseen, kuten on myös minun 1,5 vuotias poikani, se on hänelle kuin huvipuisto. Nousta nyt seisomaan polkimelle joka sitten hitaasti laskeutuu alas kun sen päällä seisoo. Aivan selkeästi huvipuisto laite! Huomannut, että niska tässä kipeytyy kun ei ole vielä yhtään tottunut tuohon ajoasentoon, sain hyvää vinkkiä siihen Hyvinkään suunnalta, että katse lattiaan. Eli asteittan alan nostamaan sitä päätä pystyyn, nyt ensin kattellaan lattiaa. Toki siihen jonkun näytön vois hakea, ettei tarvi pelkkää parkettia ihailla.

Uinti

Sitä saa nyt alkaa jännittää! Itsellä ensimmäinen kisastartti on luvassa lauantaina kun espoonlahdessa kisataan Viriilit kisatapahtuma. Lauantaina treeneissä kokeilinkin lähtöjä ja sain pari ihan timanttista vinkkiä niin alkoi löytymään tuo oikea starttiasento, ja ponnistus suunta. Hienon fiiliksen sai kun onnistui heti hyvin, nyt on enää jännityksen paikka miten reagoin lähtömerkkiin sitten kisoissa. Itse osallistun pelkästään 100m VU starttiin, siinä on mulle tarpeeksi jännitettävää. Muut lajit saavat vielä odottaa.

Uintitreeneihin itselle on tullut uusi apuväline, eli Garmin Swim kello. Tuo kello antaa uskomattoman vapauden tunteen kun ui, enää ei tarvitse miettiä sitä kuinka paljon on uinut vaan kello mittaa sen puolestani. Kello kertoo todella paljon dataa uinnista, vetojen määrän per altaan väli ja ties mitä. Aika hyvin myös tunnistaa uinko vapaata, vai rintaa. Tosin mun perhostyyliä ei tunnistanut, mutta eipä sitä perhoseksi tunnista varmaan moni muukaan. (Niin alkutekijöissä tuon perhosen kanssa) Kertoo myös paljon omasta vaudista tuo kello. Kertoo mitä tahtia on tullut uitua, keskitahti, ja nopein tahti. Jopa kertoo ajan jokaiselta altaan mitalta mitä vauhtia meni per altaanmitta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle joka ui pitkiä matkoja altaassa, kun saa päästää irti matkan laskemisesta, voi keskittyä ihan eri tavalla tekniikkaan tai vaan päästää kaikesta irti ja mennä flow-tilassa eteenpäin.